Tiesin mitä sinä iltana tulisi tapahtumaan. Hän oli vihjaillut jo muutaman päivän ajan, että perjantai-iltana tekisimme sen.. Sen mitä kumpikin pelkäsimme. Ostin pullon kossua.. selvinpäin en pystyisi siihen... Aioin olla valmistautunut siihen turruttamalla itseni.. ehkä selviäisin siitä, jos en tajuaisi mitään. Seuraava kerta olisi kai sitten jo helpompaa..

 

Minulla ei ollut hyvä viinapää... maailma keinui jo alkuillasta.. Hän oli tyytyväinen, asiat helpottuivat huomattavasti. Hän vei minut makuuhuoneeseen.. sammutti valot.. sytytti kynttilän.. Katselin itseni vierestä kun riisuin.. sujahdin peiton alle, vapisin. Hän riisui myös ja tuli viereeni.. kosketti ja siveli vaativasti...

Katsoin säälien minua. Se tapahtui taas, vaikka olin vannonut viisi vuotta sitten, ettei kukaan enää koskisi minuun siten. Vaikka olin vannonut, ettei minun ikinä enää tarvitsisi kokea sitä tuskaa, pelkoa, nöyryytystä, vihaa.

 

Hän huomasi kyyneleeni jälkeenpäin. Kuinka hän suuttuikaan..  Mitä helvettiä!!.. kuulin huudon... mitä helvettiä sä käyttäydyt tuolla tavalla, etkö tajua että pilasit tämän hetken. Pilasit meidän ensimmäisen kertamme..

 Anna  anteeksi, lupaan etten itke enää, lupaan että ensi kerralla olen parempi. Älä suutu minulle... lupaan että unohdan sen mitä minulle on tehty joskus. Lupaan ettei se enää vaikuta minuun näin. Kunhan et vain ole minulle vihainen...  Kunhan vain pidät minusta..

Minä lupaan...