Koulussa lähelleni hakeutui usein vuotta ylempänä oleva poika. Tiesin, että hän sairasti parantumatonta, hitaasti vammauttavaa tautia.  Tuo sairaus oli kyllä minulle tuttu, eräällä sukulaisellani oli se ja tiesin mihin se johtaisi. Ei se mitään haittaa.. tuo poika oli kaikin puolin mukavaa juttuseuraa. Pikkuhiljaa lähennyimme ja viihdyimme hyvin yhdessä. Molemmat siipirikkoja.. tiesin, että hänellä on omat ongelmansa niinkuin minullakin omani. Hänellä enemmän fyysiset, minulla henkiset...

 

Aloimme varovaisen seurustelun.. Ensimmäinen poikaystävä... ensimmäinen suudelma.. Kerroin hänelle salaisuuteni ja hän minulle omansa. Vihdoinkin minulla oli joku joka hyväksyy minut.. joka tarvitsee minua.. joku joka sai minut tuntemaan itseni tärkeäksi..  Joku, jonka mielestä en ollut likainen.. halpa..

 

Seksi ei kuulunut seurusteluun, hänellä oli senkin suhteen ongelmia, aivan kuten minullakin ja olimme molemmat tyytyväisiä suhteen tilaan... Kyllä senkin aika koittaisi, olin varma siitä... En pääsisi sitä karkuun..