Aamunkoitteessa sataa vettä, taivaskin itkee minun  kanssani. Mietin miten jouduin tähän tilanteeseen.. Halusinko tätä, en tiedä. Minä vain ajauduin tähän, tein niinkuin minun odotettiin tekevän. "Irmeli, jonain päivänä sinullekkin järjestetään satuhäät, sinä teet niinkuin on oikein. Seurustelet, menet kihloihin, naimisiin ja sitten vasta asut vihityn miehesi kanssa. ja muista Irmeli, hääpäivä on elämäsi onnellisin päivä"

Nyt on se päivä.. Meidät vihitään kirkossa, niinkuin äitini halusi. Juhlat ovat vanhempieni talossa, niinkuin isäni halusi.. Hiuksissani on valkoisia ruusuja, niinkuin mieheni halusi..  Sisareni valitsivat minulle puvun.. Mitä minä halusin... halusin että minusta pidetään, että minua rakastetaan ja että vihdoinkin minut hyväksytään..  Katsoin kaikkea ikäänkuin kauempaa. Muista Irmeli tämä hetki.. tämä on elämäsi onnellisin päivä.

Lähdemme jatkoille ravintolaan nuoremman väen kanssa.. Veljeni kävi pyytämässä orkesterilta häävalssin. Akseli ja Elina.. hän, veljeni, on aina pitänyt siitä.. Tanssimme kömpelösti.. mieheni ei pysty tanssimaan hyvin sairautensa takia..
Loppuillan istuin yksin pöydässä, vastavihitty aviomieheni istuu baaritiskillä veljieni kanssa.

Hääyö.. mieheni sammuneena sängyssä... oksennusta lattialla..
Muista Irmeli.. tämä on elämäsi onnellisin päivä...

Tätäkö onni on ??