Minä ostin Irmelille sormuksen, hän sanoi äidilleni. Äiti riemastui, no nyt täytyy laittaa tehdä kakku kihlajaiskahville.. Kuuntelin.. päästin äänettömän huudon.. ei.. ei tässä näin pitänyt käydä.

Hän pyysi ja vaati meitä menemään kihloihin, mutta minä en olisi halunnut.. Oikeastaan olisin halunnut lopettaa koko seurustelun, en vain saanut sitä sanotuksi. Pidin hänestä kyllä.. rakastinko, en tiennyt.. ja vaikka hän sai minut tuntemaan itseni hyväksytyksi, hän sai myös tuntemaan siltä, että hän oli koko maailmassa ainoa joka sen tekee. Kuinka voisin siis jättää sen ainoan ihmisen joka tietää mikä olen ja silti hyväksyy minut. Sitäpaitsi vanhempani ja sisarukseni pitivät hänestä.. ja kaikki muutkin.

Tyynesti otin onnittelut vastaan.. Kyllä.. kyllä minua onnisti... Aivan.. hän on hyvä mies...  Varmasti tulen onnelliseksi.. aivan varmasti..

Haukoin henkeäni pinnan alla...