Seisoin hieman orpona Helsingissä asematunnelin pyöreän kahvilan edessä. Olin tulossa työpaikkahaastattelusta ja olin pyörällä päästäni. Päätin mennä sisään kahville. Istuessani ikkunan edessä katselin ihmisvilinää asematunnelissa ja mietin olenko tekemässä oikeaa ratkaisua.  Halusin sen työpaikan, samalla saisin työsuhdeasunnonkin todella edullisesti. Vain 500 mk kuussa vuokraa Helsingin keskustassa...

 

Mutta.. olin ollut jo helpottunut siitä, että opiskelut päättyvät ja voisin muuttaa takaisin  kotipaikkakunnalleni. Siinä yhteydessä olisi ollut helppo purkaa kihlaus ja lähteä tavallaan karkuun koko asiaa.

Jos jäisin tänne töihin, tarvitsisin paikan tavaroilleni pariksi viikoksi. Asunto vapautuisi vasta kahden viikon päästä siitä, kun minun piti muuttaa pois opiskelijaasunnostani.  Hän asui vielä äitinsä luona, mutta sinne saisin tavarani ja itse voisin mennä kotiin vanhempieni luokse maalle.  Mutta se tarkoittaisi sitä, etten voisi vielä purkaa kihlausta..

 

Mitä minä teen...muutto kotiin maalle ja mahdollinen työttömyys.. ja ahdistuneisuus kotona, mutta vapaus Hänestä.  Vai oma asunto ja hyvä työpaikka Helsingissä.. mutta Hänen kanssaan jatkaen.. Epäilin, ettei minulla olisi riittävästi omaa tahtoa lopettaa suhdettamme jos jäisin..

 

Tuntuu siltä, että pää räjähtäen hajoaa atomeiksi..

 

Mitä minä teen...                                                           ...