Olin juuri palvellut äärimmäisen hankalaa asiakasta ja olin hieman pahoilla mielin. Asiakas oli vanhempi ruotsia puhuva rouva, joka tiuski minulle kun en osannut selittää kaikkia tuotteen ominaisuuksia ruotsin kielellä. Harmittelin itsekseni, etten ollu vielä lukiossakaan opiskellut Ruotsia tosissani. Olin ajatellut, etten sitä kieltä koskaan tulisi tarvitsemaan asuessani koko elämäni kotiseudulla. Puhelin soi ja vastasin siihen tietämättä, että se puhelu muuttaisi paljon elämässäni.
"Täällä tuotantopäällikkö xx. Miehesi kertoi, että sinä olisit mahdollisesti juuri sopiva henkilö meidän yritykseemme. Tarvitsisimme pikaisesti juuri sinun koulutuksellasi olevaa ihmistä töihin. Voisitko tulla käymään ja keskustelemaan asiasta". Hämmennyin kovasti.. Eihän tietenkään siitä keskustelusta mitään haittaakaan ole, joten lupasin mennä seuraavana päivänä käymään siellä. Olin tosin itsekkin jo miettinyt työpaikan vaihtoa, myymälän työajat olivat epämukavat ja viikonloppuisinkin joutui olemaan töissä.
Illalla kotona puhuin asiasta miehelleni. Hän oli kovin innoissaan."Ajattele, oltaisiin samassa työpaikassa ja saisimme olla koko ajan yhdessä. Mikä loistava tilaisuus meille.."
Epäröin kovasti, toisaalta säännöllinen työaika, vapaat viikonloput ja parempi palkka houkutteli.. toisaalta 24 tuntia vuorokaudesta yhdessä.. onkohan se viisasta..
"Etkö rakasta minua enää? Etkö halua olla kanssani.. Jos et vaihda työpaikkaa, tiedän ettet rakasta minua.. Onko sinulla joku muu? Etkö muista ettei kukaan muu voisi sinua näin rakastaa.."
Ei tietenkään ole, tiedänhän minä että vain sinä minua rakastat.. tietenkin tulen sinne töihin...
Kuukauden päästä se tapahtui.. tein yhden elämäni suurimmista virheistä.. aloitin uudessa työpaikassa..
